Minulla on tarkkaavaisuushäiriö. Sanoin sen nyt vaikka päätin että sitä ei ole. Vaikka neuropsykologi antoi lapun mustaa valkoisella, että näin on. En saanut kuitenkaan tarvitsemaani apua ja päätin että paskat siitä. Lähimmille ihmisille diagnoosia piti todistella. Selvästi monen mielestä kysymyksessä oli tekosyy sille, että asiani ovat päin helvettiä. Päätin, että tarkkaavaisuushäiriö unohdetaan. En puhu siitä enää. Hautaan sen ikuisiksi ajoiksi.
Kumma kyllä, se ei olekaan poissa. Haudattunakin se kummittelee erikoisilla tempuillaan joka ikinen päivä.
Olen nyt kuitenkin kyllästynyt elämään sumussa. En saa päätettyä asioita ja haaveilen. Mylly pyörii pääni sisällä enkä saa sitä pysähtymään. Pää on kuin lottokone, sieltä tippuu mitä sattuu tippumaan. Vapaa-ajalla olen pakonomaisesti tietokoneella ja todella poissaoleva. En hoida tärkeitä ihmissuhteita ja aika kuluu. Tuijotan kattoa ja sätkin jalkoja tai suoritan jotain muita pakkoliikkeitä, miettien että juokseminen kyllä tekisi hyvää, mutta silti jumitan siinä vielä tunnin tai kahdenkin päästä. Päässä hakkaa. Olen turhautunut parisuhteeseen, haluan pois. Kaikki paha on tässä suhteessa; tivoli tuli kaupunkiin, nyt on tilaisuus haistattaa paskat tälle. Lähden kiertueelle! Mutta tässä iässä järki sanoo; ”et hallitse päihteiden käyttöäsi siellä, tulet juopoksi, tulet kodittomana takaisin. Haisee ongelmilta, tiedät sen” Onneksi on sen verran harkintakykyä tullut, mutta siinä reunalla ollaan. Enää ei ole varaa mennä pohjalle. Nyt ongelmani ovat kuitenkin vähäisemmät, mitä vielä muutama vuosi sitten. Ulosottovelkoja on maksettu melkoinen määrä, mutta uusia on vaarassa tulla jatkuvalla syötöllä unohtelun takia. Elämä ei todellakaan ole hallinnassa, vaikka se parempaan suuntaan on mennytkin.
KALENTERI, miksi et hanki kalenteria?
Kalenteri on kyllä seinällä ja muistan monesti ihailla siinä olevaa hienoa kuvaa, mutta en yleensä tajua että se on kalenteri.
TASKUKALENTERI, taskukalenteri toimis varmaan paremmin. Taskukalenterin ostin ja tein siihen merkintöjä ostopäivänä ja ajattelin, että tämä on hieno juttu! En ole nähnyt sitä sen koommin. Oi kalenteri, missä lienet pölykuormaasi kannatkin, olen pahoillani kaikesta.
Olen nykyään hyvin tietoinen siitä, mitä esimerkiksi alkoholi pienissäkin määrin tekee toimintakyvylleni ja otan sitä harvoin. Levottomuus on vain yleensä sietämätöntä. Voimakkaimmat tunnetilat ovat joko ylitsevuotava levottomuus tai seinään naulatun toivottomuus. Noista tunnetiloista johtuen päihteiden käyttöni on ollut välillä runsasta. En ole nuorempana osannut säädellä itseäni vähääkään. Kaikki on tapahtunut hetken mielijohteesta. Kun tunsin itseni levottomaksi, tiesin mistä apu löytyy. Sitten kun meni oikein lujaa, oli ihan sama mistä purkista otetaan, kunhan se vain ajaa asiansa. Suosikit kemian puolelta kyllä valikoitui hyvinkin äkkiä ja niillä mentiin pitkiä ajanjaksoja. Sisällä kuitenkin paloi halu tehdä jotain hyödyllistä ja hyvää, mutta ei vaan kyennyt- -> siitä masennus ja sukellus syvemmälle. Elämä oli kierrettä. Välillä meni huonosti ja välillä vitun huonosti.
Tiedän itseni opiskelijana. Minun on vaikea hallita kaikkea siihen liittyvää. Aina repsottaa jostain nurkasta ja hetken päästä kaikki valuu kaaokseen. Olen hyvä oppilas, mutta huono opiskelija. Mulla on lahjoja ja älykkyyttä vaikka mihin, mutta väännän töikseni sitä mitä sattuu milloinkin olemaan. Leijun haavemaailmoissani, vaikka ne voisivat olla myös totta. Niin kuin Jerikon ruusu pyörin vettä etsien, jos tämän runollisesti haluaa ilmaista. Sitten kun se lätäkkö löytyy, imen siitä veden itseeni ja kukoistan hetken kunnes kuihdun. Sitten matka voi jatkua jälleen ja sama toistuu. Ei mitään järkeä, ei mitään kehitystä. Ei mitään kehitystä, ei kasvua. Ei mitään korvien väliin, ei viisautta.
Haluan valita, enkä mennä tuulen mukana. Olen kyllä ollut myös polulla joka tuntui hyvältä ja omalta, mutta poikkesin siltä tuhoisin seurauksin. Pystyn listaamaan itsestäni paljon hyviä ominaisuuksia monellekin eri alalle ja haluan että tulevaisuudessa hyödynnän niitä jossain. Hyödynnän osaa niistä kyllä nykyisessäkin työssäni, mutta hyvin pientä osaa. Haluan enemmän ja minusta voisi olla apua myös muille ihmisille. Mietin joitain vuosia sitten, että en välitä rahasta, vaan haluan tähdätä henkiseen kasvuun. Nyt teen työtä pelkästään rahasta ja todella pienestä sellaisesta vaivaan ja seurauksiin nähden.